Rakastan itsekin uimista, etenkin helteellä (VIHAAN hellettä. Ihannelämpötila on sellanen +17, ja talven kylmyydestä nautin. Teen kuolemaa aina kun lämpöä on yli +20!). Viime kesinä olen viettänyt lukuisia kesäiltoja Maskun hiekkakuopilla koirien kanssa. Rivieraa vastapäätä on pari pikkukuoppaa joihin koiratkin ovat sallittuja, ja paremmin kuin hyvin niissä kelpaa ihmisenkin uida. Näillä kuopilla on aina käynyt paljon koirakansaa, mutta valitettavasti nyt siellä alkaa näkyä myös hieman vastuuttomampia koiranomistajia. Olen tänä kesänä käynyt kuopilla vasta viitisen kertaa, ja jo kaksi kertaa on tullut hieman kyseenalaisia koiranomistajia vastaan. Ensimmäisellä kerralla olin syrjässä uittamassa molempia poikia, kun metsästä rynnisti paikalla uroslabradorinnoutaja. Koska tämä vieras koira ja Jeppe hieman mulkoilivat toisiaan, katsoin parhaaksi ottaa vieraan koiran kiinni. Meni hetki ja tämän koiran omistajat juoksivat metsästä koiransa perässä. He ihmettelivät kovasti miksi otin heidän koiransa kiinni. Selitin ystävällisesti että toinen koiristani ei oikein pidä vieraista uroksista ja tämän vuoksi käskin omat koirani syrjään ja otin heidän koiransa kiinni. Tämän pariskunnan naispuoli sitten alkoi kovasti vakuutella miten heidän koiransa on kiltti ja leikkii nätisti. Sanoin että tämä on varmasti totta, mutta en kuitenkaan halua ottaa riskejä ja pyysin heitä ottamaan koiransa kiinni. Tästä asiallisuudesta sain sitten palkaksi kylmän katseen ja vihaisia sanoja: "Eikös ole aika vaarallista että pidä koiraasi täällä vapaana jos se ei kerta pidä muista uroksista?".

Meni hetki ennenkuin edes tajusin nämä sanat. Siis suoraan sanottuna, hitto mitä paskaa. Oma koirani oli täysin hallinnassa eikä tehnyt tilanteessa mitään, ja minä käyttäydyin asiallisesti ja ystävällisesti - tämän pariskunnan koira sen sijaan ei totellut käskyjä, karkasi omistajiltaan ja tämä nainen vielä käyttäytyi harvinaisen töykeästi. Enkä pysty tarpeeksi painottamaan sitä että se oli HEIDÄN koiransa joka oli karannut ja tullut paikalle, eivät minun koirani. Miten minä en siis saisi viedän omia koiriani rannalle vaikkei toinen niistä haluakaan leikkiä jokaisen vastaantulevan koiran kanssa? Ei ole kyllä mitään rajaa ihmisen tyhmyydellä. En vain tajua miten tuollaiset ihmiset hankkivat koiran kun eivät tajua koirien sielunelämästä yhtään mitään - uroskoirille on valitettavasti aika normaalia että ne eivät välttämättä pidä toisista, vieraista, uroksista. Miksi muutenkaan jokaisen koiran pitäisi leikkiä jokaisen vastaantulevan kanssa? Eivät ihmisetkään tervehdi joka ikistä vastaantulijaa. Lisäksi ihmetytti miten se nainen oikeasti kehtasi sanoa noin, kerta hänen oma koiransa ei todella hallinnassa ollut. Muutenkaan en pitänyt pyyntöäni ("ei nyt jooko leikitä, voitko ottaa koirasi kiinni") mitenkään epäkohteliaani sillä lammella kyllä riittää rantaviivaa, onko pakko tunkea juuri siihen kohtaan missä me olimme, etenkin kun lammella ei ollut ketään muuta joten tilaa todella riitti? En vain jaksa ymmärtää. Yritin sitten kovasti vain painaa tämän asian villaisella, mutta lopulta päätin sitten kirjoittaa tästä. Kyllästyttää tuollaiset ihmiset. Miksi minusta ja koiristani maalataan niitä pahiksia, kun vain kohteliaasti ilmoitan että me emme nyt leiki vieraiden koirien kanssa? Etenkin kun omat koirani sentään tulevat luokse käskystä ja tottelevat muutenkin - tämä koira ei taas vaikuttanut erityisen hallinnassa olevalta...

Maskussa sattui toinenkin tapaus viikko takaperin. Tällöin olin liikkeellä vain Jerin ja kaverini Maiskan kanssa. Näimme että ensimmäisellä lammella oli paljon koiria, joten päätimme kävellä seuraavalle sillä halusin heitellä Jerille damia rannalla. Olimme juuri ohittamassa lampea, kun vieras narttulabbis juoksi Jerin luo. Tässä nyt ei tapahtunut mitään vahinkoa, mutta oli taas aika uskomatonta miten ihmiset pitävät vapaana koiraa joka on täysin hallitsematon. Koiran omistaja, mies, kutsui koiraa lähes kymmenen kertaa ennenkuin tuli raahaamaan sen pois pannasta kiinnipitäen - ja eikös se koira suihkaissut takaisin tielle heti kun tämä mies oli otteensa irroittanut. Ok, ei se mitään, tyttö halusi vain leikkiä ja tulivat Jerin kanssa hyvin juttuun, mutta eivätkö ihmiset tajua että koira kuuluu kouluttaa tulemaan luokse käskystä mikäli sitä vapaana pitää. En tuollakaan kerralla sanonut mitään vain pidin vain Jerin remmissä ja odotimme että tämä omistaja sain koiransa luokseen, mutta tämäkin jäi mietityttämään. Ilmeisesti kaikille ihmisille ei vain olekaan ihan perusasia opettaa koiralle edes muutamia peruskäskyjä...

Myös monien ihmisten kykenemättömyys lukea koiraansa ihmetyttää. Reilu kuukausi takaperin meitä tuli Turussa lenkillä vastaan joku vieras nainen labbisuroksen kanssa. Nainen päästi koiransa aivan lähelle minua ja koiriani, ja kysyi että voisiko koirat päästää yhdessä leikkimään ("uiui noikin on labbiksia, voi kuinka ihanaa, siis kai me voidaan päästää nä leikkimään?!"). Samalla hetkellä kun hän tätä kysyi oli Jepellä ja tällä vieraalla uroksella kova tuijotuskilpailu - molemmilla oli karvat ja häntä aivan pystyssä ja tiivis tuijotus. Tämä nyt tietysti tarkoitti minulle että tappeluhan siitä syntyisi jos koirat päästäisi vapaaksi, joten en todellakaan suostunut tähän. Kun nainen kysyi miksi, selitin että koirien eleistä päätellen ne eivät tulisi toimeen. Hän ei kuitenkaan tätä ymmärtänyt - hänen koiransa kuulemma käyttäytyi aina noin mutta "harvoin se kenenkään kanssa tappelee". Jaaha, no onneksi vain harvoin. Toivotin sitten vain hyvää loppulenkkiä ja lähdin paikalta. Vaikka tässäkään ei tapahtunut mitään tuon erityisempää, niin jäi kovasti mietityttämään miten tuokin nainen onnistuu omistamaan koiran mutta ei tajua alkeellisintakaan asiaa koirien elekielestä. En nyt väitä että itsekään olisin tässä mikään ekspertti, mutta kyllä nyt tuosta pitäisi tajuta että nämä koirat eivät luultavasti tule juttuun...

Huh huh, tulipa taas vuodatettua. Toivottavasti tämä ei loukkaa ketään, kyseessä tosiaankin on vain oma mielipiteeni. Tietysti hyvinkin koulutetuille koirille omistajineen sattuu joskus vahinkoja ja koira voi esim karata tms (ovat muuten omanikin kerran tai toisenkin tehneet näin), mutta tuntuu vain että yhä useampi koiranomistaja on täysin välinpitämätön koiran kouluttamisen suhteen, ja monesti myös tuntuu että nämä koiranomistajat pilaavat vastuuttomalla käytöksellään meidän kaikkien maineen. Minun mielestäni on koiranomistajan vastuu kouluttaa koiransa ja seison tämän mielipiteen takana - kumpa vain muutkin tekisivät samoin.

Yhä jaksaa ihmetyttää miksi ne pullot on pakko hylätä maastoon, ja monesti vielä tahallaan rikkoa... Näinhän Jeppekin loukkasi itsensä johonkin siruun ja näin katkesi akillesjänne, joka aiheutti koko perheelle suuren surun ja Jepelle pitkän ja tuskaisen toipumisajan sekä monta leikkausta. Tämän vuoksi vetoankin nyt kaikkiin ihmisiin - olkaa kilttejä ja kerätkää pullot sun muut pois. Sirpaleiden paikka ei ole luonnossa.

Jeppe kesällä 2010, toisen jalkaleikkauksen jälkeen. Paljon vaati tuskaa ja korjaustöitä, mutta nyt jalka on onneksi kunnossa. Ei terveen veroinen, mutta kunnossa kuitenkin.

Muistan sen yhä kuin eilisen. 20.3.2009 päivällä soitin Vesipedon Kennelin kasvattajalle, Ninalle, kysyäkseni kuulumisia. Silloin hän sanoi että narttunsa Muru on juuri synnyttämässä, ja sinä päivänä Jeri tuli maailmaan <3 Jeriä olin odottanut jo pitkään. Edellisenä syksynä olin varannut Ninalta pennun, ja oli mahtavaa kun kauan odottamani hetki koitti. Muutaman päivän kuluttua meninkin jo katsomaan pentuja ensimmäistä kertaa, ja saman tien valitsin Jerin. Vaikka pennut olivat vielä aivan pieniä, oli Jeri mielestäni kaikista ahnein ja aktiivisin – hyvät ominaisuudet metsästyskoirassa. Niiden viikkojen aikana jonka pennut viettivät emänsä hoiveissa, kävin Ninan luona jatkuvasti. Usein vietin siellä koko päivän hoitaen pentuja sillä aikaa kun Nina oli töissä. Oli aivan upeaa saada näin luoda side omaan pentuun jo aivan alusta alkaen. Minä olin siellä kun Jerin silmät avautuivat. Ensimmäisen kerran Jeri heilutti häntää kun näki minut parin viikon ikäisenä pentulaatikon reunalla. Oman nimensä Jeri oppi jo todella pienenä ja reagoi siihen.

Myös 30.3.2006 on erityinen päivämäärä, sillä silloin Jeppe syntyi. Jeppeä pääsin katsomaan kun hän oli pari viikkoa vanha. Suloinen pentu imi ahnaasti emonsa tissiä ja ryömi keskelle jauhelihalautasta kun ruokaa tarjottiin hälle ja sisaruksilleen. Kun Jeppe sitten muutti kotiin, valloitti hän jopa perheemme kissan sydämen. Vaikka Jeppe oli pentuna rasavilli riiviö, niin nopeasti hänestä kasvoi kiltti ja tottelevainen noutajapoika. Jepen ensimmäinen kesä oli ihanaa aikaa, ja muistan kaikki ne hauskat hetket ikuisesti. Etenkin sen miten Jeppe kerran niityllä pitkässä heinikossa pomppi eteenpäin kuin jänis, ja äkisti tippui pieneen ojaan. Ensi uinti tapahtui näin yllättäen, eikä Jeppeä ole sen jälkeen saanut vedestä pois pidettyäkään.

Vietimme siis nyt 20.3 Jerin kolmatta syntymäpäivää. Synttärit sujuivat mukavasti maksalaatikko-kakun ja pallopelien merkeissä. Itse tykkään juhlia myös koirien syntymäpäiviä, sillä ne ovat olleet minulle aivan erityisiä hetkiä. Sekä Jepen että Jerin syntymäpäivät ovat olleen aivan erityisen ihania päiviä elämässäni, ja olen kiitollinen siitä että nämä noutajapojat ovat elämässäni ja antavat minulle niin paljon <3 Jepen syntymäpäiviä vietämme nyt kuun lopussa, samoissa merkeissä kuin Jerin synttärit menivät. On vaikea uskoa miten nopeasti aika menee – Jeri on nyt jo kolmevuotias, ja Jeppe kuusi. Tästä huolimatta Jeriä nimitetään silti yhä yleisesti pennuksi (onhan se meidän laumamme kuopus) ja Jeppeä pikkuiseksi :) Ei haluaisi uskoa miten nopeasti ne kasvavat…

Kirjoitin viimekerralla että Jepen ja Vickyn pennun Jipun kasvattajineen piti tulla meille käymään. Valitettavasti kovan pakkasen ja käytännön ongelmien vuoksi vierailua jouduttiin siirtämään, mutta toivomme kovasti että Anu perheineen tulee vielä tässä kevään aikana meitä tänne Turkuun tervehtimään! :) Muillekin Jepen pentujen omistajille terveisiä että jos olette näillä seuduilla liikkumassa, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä - tapaisin mielelläni Jepen pentuja! Kuinka moni muuten aikoo heti keväällä osallistua taippareihin?

Lämpöisiä halauksia talven keskelle toivottaa,

Noutajaperhe

Jeri nauttii lumesta

Jee, lunta!

Jerin maaninen "sulla on PALLO" -ilme. Takana hieman korrektimpi Jeppe.

Pojat 24.2.2012